Miksi naisten on vaikea ottaa oma elämä todella haltuun?

Mikään ei ole psykologisesti parempi markkina, kuin heikon itsetunnon omaava nainen, jolle voi myydä sitä tätä ja tuota paikkaamaan ikuista riittämättömyyden tunnetta. Mikään ei ole ollut helpompi manipuloitava ja hyödynnettävä, kuin heikon itsetunnon omaava nainen, jonka ikuista riittämättömyyden tunnetta on voitu hyödyntää työelämässä ja sen reunamilla niin monin eri tavoin.

Naiseuteen liittyvä häpeä ja rajoittavat uskomukset istuvat meissä tiukassa.

Kun kirjoitin "Oman tarinan äärellä"-kirjaa, luin tutkimuksen toisensa perään lapsuuden kokemusten ja uskomusmaailman karttumisen vaikutuksista aikuisten ihmisten ajatteluun, näkemykseen itsestä; valintoihin, käyttäytymiseen ja siten elämän todellisuuteen. Psykologiset tutkimukset ovat kylmää luettavaa, ja erityisesti naisten maailmankuvan osalta.

Tutkimuksessa kerrotaan, että naisille tyypillisinä pidetyt ihanteet, kuten vihan hillitseminen, toisten huomioiminen itsen edelle, kiltteys, miellyttäminen, kauneusihanteiden täyttäminen ja rakastettuna oleminen ovat järjellä ajatellun historian havinan sijasta täysin tätä päivää uskomusmaailman todellisuudessa. Miehiä syytetään usein, mutta kas vain: usein näitä uskomuksia ylläpitävät ja siirtävät eteenpäin juuri naiset; äidit tyttärilleen, kollegat toisilleen, ystäväpiirien normit. Myöskin tutkimuksessa tunnistetaan vuosisatoja jatkunut epätasa-arvo miesten ja naisten välillä: kautta länsimaisen ajattelun historian nainen on ollut vailla tasavertaisia oikeuksia miesten kanssa.

Aaaargh! Helposti voisi toivoa näiden jääneen jo kauas taa korsettien ja vannehameiden maailmaan, mutta, mutta… Valitettavasti olen saanut sekä omalla kohdallani että toistuvasti asiakkaiden kanssa tutkia uskomustasolla olevaa arvottomuutta, riittämättömyyttä, kelpaamattomuutta, itseluottamuksen puutetta, hyväksytyksi tulemisen puutetta. Ei ole väliä, onko kyseessä ollut huippuasiantuntija, superkokenut valmentaja, ylimmän johdon edustaja tai toimari, sisäiset suitset ovat tiukalla ja niiden hölläämistä pelätään kuin viimeistä päivää. Kontrolli kun tuntuu ainoalta keinolta pitää pakka kasassa.

Gabor Maté onkin sanonut, että Jos ihminen ei lapsena kokenut olevansa tarpeeksi, hän voi käyttää koko aikuisuutensa sen todistamiseen, että olisi tarpeeksi.

Tähän lisäisin omien havaintojeni mukaan, että ihminen joka on lapsena kokenut olevansa liikaa, viettää aikuisuutensa pyrkien olemaan vaivaamatta ketään. Näennäisen vahvana, ja pärjäävänä mutta armottoman yksin. Ehkä sanattomana niissä tilanteissa, kun pitäisi nousta itsen puolelle. Ehkä lamaantuneena juuri silloin, kun omat rajat ylitetään uudelleen ja uudelleen.

Mielenkiintoista luettavaa onkin, että yhä tänä päivänä Suomen yleisin kiintymyssuhdemalli on välttelevän turvaton kiintymyssuhdemalli, joka kuvastaa tunneilmaisultaan köyhässä ilmapiirissä kasvaneen lapsen kiintymystä. Jos vanhemmilla ei ole ollut resursseja ottaa vastaan lapsen tunteenilmaisuja hyvässä tai pahassa, ne ajan myötä sammuvat ja kääntyvät sisäänpäin. Tämä kun yhdistetään yhä vallalla oleviin, osittain tiedostamattomiin tyttöyden ja naiseuden ihanteisiin, niin avot! Nämä sisäänpäin sammutetut tunteet pyrkivät kuitenkin näkyviin jollain tavoin, useimmiten syömishäiriöinä, itsetuhoisuuteena, katkeruutena, masennuksena tai vaikka selittämättömänä jatkuvana surun tunteena.

Ei ihme, että oman elämän haltuunotto, elämänvoiman tunteminen, rohkeat kokeilut ja oman luovuuden villi ilmentäminen ovat yhä naisille tuskallisen vaikeita, oli sitten kyse urasta, yrityselämästä tai elämäntunnusta ylipäätään.

Tiedostamme tämän, selvä. Väärin on. No, mitä voimme tehdä asialle?

Me emme voi ajatella itseämme ulos tästä todellisuudesta, sillä kokemus on syvästi kehollinen. Suorittamisen aktivoituminen, miellyttäminen, kontrollointi, itsen pienentäminen… kaikki ovat hermostollisia pakkovalintoja. Ne ovat lapsuudessamme kehittyneet pitämään meidät hengissä, ja ne on koodattu hermostoomme ja tiedostamattomaamme yhä. Niinpä ratkaisukeskeinen ajattelu ei riitä. Tiedostava ajattelu ei riitä. Uusi valmennus, verkkokurssi tai kirja ei riitä, ellemme pura ohjelmointia ja tee uutta rakkaudesta, riittävyydestä ja omasta voimasta käsin.

Oman johtajuuden, uran, yrittäjyyden; oman elämän kannalta antoisinta on uskaltaa katsoa ja kohdata nuo ohjelmoinnit ja lähteä rakentamaan kestävämpiä. Ja kohta se oman elämän haltuunotto tuntuukin oikealta, mahdolliselta ja innostavalta seuraavalta askelelta!

STEP UP for you <3

• Aiheesta voi lukea lisää ja syvällisesti Oman tarinan äärellä -kirjan päivitetystä versiosta, joka ilmestyy e-kirjana vielä ennen joulua! Ota @kohisevankoski kanava seurantaan instassa, niin kuulet uutisista ensimmäisenä.

• Henkilökohtaisessa coachingissa pääset testaamaan ja kokemaan purku- ja uudelleen ohjelmointityötä käytännössä. Saat elinikäisiä työkaluja käyttöösi. Puolen vuoden henkilökohtaiseen valmennukseen voi ilmoittautua jatkuvasti.

• Life & Soul Coachiksi -valmennuksessa taas opit syvällisesti sekä teoriaa että praktiikkaa aiheen tiimoilta. Käyt valmennuksen aikana läpi omaa muutosmatkaa ja pääset rakentamaan unelmayritystäsi tuettuna yhdeksän kuukauden ajan!