Planetaarinen yrittäjyys, osa 1

Keisarin uudet vaatteet sadussa ja todessa

Muistatko sen lapsuuden sadun, missä ovelat vaatturit saivat keisarin ja koko kansan uskomaan hienoista hienoinpaan silkkiin, niin hienoon ja kevyeen, että sitä ei päällä oikein tuntenutkaan? Ehkä joku ensin ihmetteli, mutta kun kaikki muut näyttivät näkevän hienot vaatteet, alkoi itsekin uskoa vaatteiden olemassaoloon. Kaikki, paitsi se pieni lapsi, joka uskalsi ihmetellä.

Aiheesta on tehty myös tutkimusta. Testissä saatetaan kysyä vaikka yksinkertaisesti "ovatko viivat samanpituiset vai eripituiset". Silmällä katsoen vastaus on ilmiselvä, mutta ovelat tutkijat ovat värvänneet joukkoon muutamia, jotka itsevarmasti vastaavat ääneen "väärän vastauksen" oikeana. Ja kas- tutkittava henkilö muuttui kuin taikaiskusta epävarmaksi mielipiteessään ja todennäköisyys vastata ilmiselvästi "väärä vastaus" oikeana kasvaa hujahduksessa. Ja niin keisari taas sai kuin saikin kevyet ja näkymättömät hienot vaatteet.

Olen pohtinut ja jutellut planetaarisesta yrittäjyydestä aika monessa pöydässä. Kiinnostavia keskustelua onkin saatu aikaiseksi, joskin usein keskusteluja sävyttää kiusaantuneisuuden tunne. Kuka nyt haluaisi olla se, joka hämmentää muuta konsensusta täräyttämällä keisarin alastomuuden päin näköä. Niin tärkeää meille on kuulua joukkoon.

Eräs varoitti minua hyvää tarkoittaen: älä nyt ainakaan asiakkaillesi tästä puhu. Sinähän olet liiketoiminnan kanssa tekemisissä, ei kukaan halua kuulla, ettei ikuinen kasvu ole mahdollista. Yritysten tarkoitus on tahkota omistajilleen voittoa. (Eräs= liiketoiminnan ammattilainen. Hui!)

Skenaariot selvillä, yleinen valinta vaikeaa mukavuussyistä

Olen ihmetellyt vuosia mielessäni, ettei tällainen yhteiskunta -kulutusyhteiskunta -ole oikeasti mahdollinen pidemmän päälle. Ympäristöjohtamisen tutkinnolla on varmasti osasensa asiassa, mutta ennen kaikkea henkilökohtaisella arvopohjalla ja luonnon tuomalla syvällä ihmetyksellä ja nautinnolla. Vuodet liiketoimintojen parissa, kasvuyhtiöissä ja siisteissä sisätöissä eivät ole ihmettelyäni vähentäneet, vaan sisäinen ääni on sitävastoin alkanut korottaa ääntään. Koska näin ei voi jatkua, mitä teemme asialle nyt, kun vielä voimme?

Oletko uskaltautunut miettimään asiaa? Mitä mieltä sinä olet? Maailman ylikulutuspäivä tulee joka vuosi aiemmin ja ilmastonmuutoksen vaikutukset pahenevat konkreettisesti vuosi vuodelta. Mutta on tietysti kurjaa pilata juhlat ja ihmetellä ääneen, joten pääosin olen pitänyt ihmettelyt itselläni -elänyt muutoksia todeksi vain omassa elämässäni ja luottanut siihen, että työni kautta paremman yhteyden itseensä saavat ihmiset haluavat pian hyvää myös ympäristölleen.

Olen kuitenkin rohkaistunut, ja monien huikeiden ajattelijoiden ja rohkeiden ihmisten inspiroimana päättänyt myös avata suutani enemmän. Ajattelen: olisinpa vastuuton johtamisen ja liiketoiminnan kehittäjä, jollen puhuisi näistä asioista. Tulevaisuuden menestyjä ei ole nimittäin se, joka tuottaa enemmän ja kasvaa määrällisesti, vaan se, joka tuottaa syvempää arvoa kestävästi ja planetaarisesti. Ja ennen kaikkea neljän tyttären äitinä olen väistämättä peilin edessä tämän kysymyksen äärellä: jos kerta kaikki merkit olivat olemassa, tutkimustieto kiistatonta ja sinulla kaikki nämä ajatukset ja koulutus... mitä sinä teit asialle? 

Yrititkö edes?

Ilman elinvoimaista planeettaa ei ole ihmistä, eikä ilman ihmistä ole liiketoimintaa. Tämä koskee kaikkia yrityksiä. Kaikkia. En kuitenkaan aio olla pahanilmanlintu, vaan ehkä sitten vaikka toivon kyyhky -tai ainakin jonkinsortin kanaemo niille, kenen kanssa saan kunnian toimia. Ehkä keksitään yhdessä kaikkea kivaa ja tehokasta, tapoja toimia ja syventää? Yhdessä saamme aikaan niin paljon enemmän <3

Terkuin, Suvi (DI, ympäristöjohtaminen ja teknologiayrittäjyys. Väitöskirjatutkimusta takana yhteiskehittämisen arvontuotannosta.) 

PS. Kuulumisia maalta

Koulut ja tarhat alkoivat, osa coachingeista on jo jatkunut. Syyskauden valmennukset alkavat pyöriä pian. Ihana elokuu! Suurin osa ryhmävalmennuksistamme pidetäänkin täällä meidän mahdollisuuksien maatilallamme Siilinjärvellä. Ympärillä maatilojen isännät tekevät rehua vielä toista kierrosta hiki hatussa, kun siunaantui näin hyvä helleviikko. Meilläkin on kehitysajatuksia: tiluksille on etsinnässä pieni talvilämmin kanala ja siihen tietysti maatiaisasukkeja. Omavaraisuusasioita, siis. Pellot kynnetään pian, ja syyskylvöt ottavat aikansa. Kimmokin pääsee taas traktorihommiin vastapAInoksi, tekoäly kun ei näitä hommia taivu hoitelemaan :) Hevoset voivat hyvin, yksi tamma saatiin kantavaksi ensi kesää varten. Omien suomenhevostemme kanssa on harjoiteltu lisää ihmisten valmennushommia syksyä varten. He ovatkin tosi taitavia siinä hommassa! Tervetuloa käymään ja ihmettelemään elämää <3