
Taakoista vapautumisesta
Tumma tamma seisoi kanssani vähän syrjässä polulta. Katselimme ihmisjoukkoja, jotka kulkivat jonkun matkan päässä ohitsemme. Jokaisella oli mukanaan reppu, joko pullisteli erikokoisista kivistä -kellä raskaampana, kellä vähän köykäisempänä.
Joku ihmisistä yritti taivaltaa hetken toisen rinnalla, ja ottaa tältä jonkun kivenmurikan kantaakseen helpottaakseen toisen taakkaa.
"Minne te ihmiset teette matkaa noin kiireellä? Ja miksi kannatte noita kiviröykkiöitä selässänne?" tamma kysyi minulta. "Eikö olisi kevyempi taivaltaa ilman?"
"En tiedä", vastasin. "En tiedä määränpäästä. Kaikkihan sinne kuitenkin tuntuvat menevän. Ja kivitaakat, niin. Ne ovat kertyneet matkan varrella. Jotenkin niihin vaan tottuu, ne ikäänkuin kuuluvat asiaan. Ei niitä tavallaan edes huomaa."
"Taakka näyttää raskaalta kantaa, varsinkin ilman määränpäätä", tamma tuumasi. "Eikä vaikuta kevyemmältä sekään, että taakkaa siirtelee kantajalta toiselle."
"Niin," vastasin. "Mutta eikö niin kuulu tehdä? Jakaa taakka? Eikö se ole oikein?"
Tumma tamma katsoi minuun pitkään ja sanoi varmasti: "Taakan kantaminen ei tee kenestäkään parempaa. On oikein laskea taakka maahan. Se on oikein, ja se on jokaisen oma tehtävä."
********************************************
Anna tarinan upota hetki, ja mieti, mitä ajatuksia se sinussa herättää.
Voit lisäksi kysyä muutaman kysymyksen itseltäsi:
Jos katsot arkeasi, onko sinulla kiire? Minne oikeastaan kiirehdit? Entä kenen kanssa?
Mitä taakkoja sinä kannat selässäsi? Ovatko ne omiasi vai muiden? Tiedostatko niitä, vai oletko tottunut niihin osana itseäsi?
Miltä tuntuisi laskea taakka maahan, ja jatkaa matkaa ilman sitä? Tunnistaisitko enää itseäsi, entä elämääsi?
Hevoset ovat olleet matkallani Suuria Opettajia. Niiden kautta olen oppinut elämästä ja näkyvän ulkopuolisesta maailmasta, sielutietoisuudesta, tunteista, luottamuksesta ja läsnäolosta.
Tämä tarina on ensimmäinen, jonka sain aikanaan viisaalta Kelly-tammaltani. Elimme vuosituhannen vaihdetta, ja Kelly oli avannut selväaistejani. Olin lähtenyt opiskelemaan eläinkommunikointia eli intuitiivista viestintää eläinten kanssa eteenpäin. Tarinoita on kertynyt monia, kaikki yhtä viisaita ja ajatuksia herättäviä. Julkaisen niitä täällä blogissa tästä eteenpäin avaamaan myös lukijan ajatuksia omasta elämästään ja nauttimaan hevosten suuresta viisaudesta.